Todellisia tarinoita Pohdintaa maailman menosta

Liikaa tienaava, liikaa juhliva ja muuten vain liian opiskelija

Taas on se aika vuodesta, kun moni opiskelija saa hämmästyksekseen huomata ansainneensa liikaa. Samaan aikaan valtaosalla näistä työn syntisistä, opintojensa ohella liikaa ansainneista ja tuloistaan veroja maksaneista opiskelijoista, pankkitili kuitenkin hipoo kriittistä pistettä. Moni joutuukin siksi syömään pelkkää kaurapuuroa ainakin pari seuraavaa kuukautta, että saa maksettua syntinsä takaisin kansaneläkelaitokselle ruhtinaallisen 15 % koron kera.

Nykyisen opintotukijärjestelmämme problematiikan on tunnustanut myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka toteteaa Yleisradion uutisessa, että ”opintotuki ei tarjoa riittävästi edellytyksiä nopeaan valmistumiseen, mutta samalla työnteko opintojen ohella on vaikeaa eikä kannusta siihen.”

Jatketaan ministerin aloittamaa keskustelua opintotukijärjestelmäämme nykytilasta tutustumalla kolmeen kuvitteelliseen opiskelijatoveriin. Kaikki kolme ovat syntyperäisiä pohjoismaisen hyvinvointivaltion luomuksia, tulevat kutakuinkin samankaltaisista lähtökohdista ja kaikilla on siten yhtäläiset mahdollisuudet menestyä opinnoissaan ja elämässään.

Ensimmäinen opiskelijatoverimme on Kalle. Hän on ahkera ja innostunut opiskelija. Hän suorittaa keskimäärin 85 opintopistettä vuodessa ja tekee opintojensa ohessa satunnaisia vuoroja lähikaupan kassalla. Lisäksi Kalle on vapaa-ajallaan perustanut oman yrityksen, lähtenyt valtiojohdon innoittamana kokeilemaan siipiään myös yrittäjänä. Hän nostaa vuodessa yhdeksän kuukautta opintotukea.

Juuso on Kallen kurssitoveri. Juuso on Kallen tavoin etevä nuorimies, mutta suhtautuu opintoihin hieman Kallea rennommalla otteella. Hänen mielestään opiskeluaikana täytyy nauttia elämästä ja panostaa verkostoitumiseen. Juuso kokee, että on kunnia-asia ylläpitää opiskelijakulttuuria ja vaalia perinteitä olemalla aktiivinen opiskelija- ja ainejärjestöissä. Vaikka ainejärjestön puheenjohtajuus ja verkostoitumisvelvoitteet kuluttavatkin paljon voimavaroja, saa Juuso taitavana aikatauluttajana kasaan 45 opintopistettä, jotka oikeuttavat yhdeksän kuukauden opintotukeen, jonka hän tietysti hyvillä mielin nostaa. Kesällä Juuso on kokopäivätöissä.

Juusolla ja Kallella on kolmaskin ystävä, Petteri. Petteri elää varsinaista opiskelijan unelmaa. Hän on koko haalarikansan kadehtima elämäntapaopiskelija, jonka haalareista riittäisi merkkejä jaettavaksi vaikka kymmenelle fuksille. Petteri on opetellut ainejärjestönsä snapsilauluvihon alusta loppuun ulkoa ja taitaakin kaikki laulut Helanista halvaniin ja takaisin. Itse asiassa hän taisi viime vuonna voittaa opiskelijoiden sitsihoilauksen epävirallisen maailmanmestaruuden ansaiten tästä kullanvärisen pinssin ja kunniamaininnan ainejärjestönsä vuosijuhlassa.

Erinomaisena seuramiehenä tunnetun Petterin ansiot eivät valitettavasti kuitenkaan realisoidu opintopisteinä. Laajoista verkostoistaan huolimatta Petteri ei myöskään tee kesällä töitä, vaan keskittyy silloinkin opiskeluun, jotta kauan odotetut kandidaatin paperit vihdoinkin saataisiin ulos. Petteri nostaa opintotukea täydet 12 kuukautta.

Kaikki kolme ystävystä vaikuttavat siis mukavilta, omaa polkuaan tallaavilta nuorilta. Tavallisesti he kaikki ovat myös iloisia ja elämään positiivisesti suhtautuvia.

Kunnes. 

Eräänä helmikuun pimeänä iltana Kalle ja Juuso turhautuvat pahemman kerran. He ovat aiemmin samana päivänä saaneet kansaneläkelaitokselta postia. Myöhästyneenä joululahjana kansaneläkelaitos muistaa poikia reilulla 1150 euron laskulla, sillä he ovat Kelan laskelmien mukaan kumpainenkin ansainneet liikaa edeltävänä kalenterivuonna ja joutuvat palauttamaan kahden kuukauden tuen ja maksamaan lisäksi 15 % koron.

Pettymystä ei helpota Petterin kanssa lounaspöydässä käyty keskustelu, jolloin kaverukset jakavat kokemuksensa udellen tämän kohtaloa, josko Petterikin olisi saanut tällaisen kirjeen? Petteri on hetken hiljaa ja toruu sitten nuorempiaan, ”pojat, pojat, tämä oli nyt se kuuluisa rookie-mistake, aloittelijan virhe. Etteks te hiffaa et opiskelu on täyspäivästä työtä, ei sillon pidä missään muissa töissä käydä! Sehän voi tulla kalliiks!” Kalle ja Juuso katsovat hölmistyneinä toisiaan kysyen Petteriltä lähes yhteen ääneen, ”mutta miten sinä sitten maksat vuokrasi kesällä tai kustannat elämisesi muilta osin?” ”Voi pojat, pojat, opintotuella tietenkin!” päätään pudisteleva, silminnähden hölmistynyt Petteri vastaa.

Tarinan opetuksena voimme pohtia, ketä opintotukijärjestelmämme nykyisellään palvelee? Kannustaako se Kallea, joka siis suoritti 85 opintopistettä, perusti yrityksen ja maksoi tuloistaan veroa, valmistumaan tavoiteaikaa nopeammin (ja huom! säästämään näin opintotukirahoja!)? En usko. Motivoiko se Jaakkoa valmistumaan määräajassa, vai kannattaisiko hänen sittenkin panostaa enemmän opiskelijaelämään ja verkostoitumiseen? Jos asiaa kysyy Petteriltä, tiedämme kaikki vastauksen.

Emme tällä kertaa kuitenkaan kysy Petteriltä, vaan itseltämme. Onko mielestämme oikeudenmukaista, että Kalle, joka ei työ-, yrittämis- ja opiskelukiireiltään ennätä osallistua Juuson järjestämiin opiskelijabileisiin, joutuu maksumieheksi? Onko tasa-arvoista, että Juuso, järjestö- ja verkostoitumiskiireistään huolimatta, kerää opintorahaan oikeuttavat opintopisteet ja joutuu maksumieheksi? Entä onko reilua ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan edun mukaista, että Petteri on tämänhetkisen opiskelijatarinamme sankari?

Mielestäni on hienoa, että opiskeluajasta otetaan ilo irti, niin pitää ja kuuluukin tehdä. Mutta onko Petterillekään pitkän aikavälin edun mukaista, että järjestelmämme mahdollistaa siivellä elämisen, jonkun mielestä ehkä houkutteleekin siihen ja samalla vieraannuttaa työelämän realiteeteista?

Mitä mieltä olisimmekaan siitä, jos työnantajakin voisi yksipuolisesti vaatia työntekijäänsä palauttamaan hänelle maksetun palkan, vaikka työntekijä olisi tehnyt työnsä sovitulla tavalla täysin moitteettomasti? Entä millainen meteli nousisi, jos työnantaja vaatisi työntekijää palauttamaan osan hänelle maksetusta palkasta sillä perusteella, että työntekijä on saanut muuta kautta liikaa tuloja, eikä näin ollen enää tarvitse työnantajan maksamaa palkkaa täysimääräisenä, vaikka työntekijä olisi edelleen suorittanut työtehtävänsä sovitulla tavalla moitteettomasti, kenties jopa erinomaisesti? Puhumattakaan siitä, että työnantaja voisi periä takaisinmaksun päälle vielä 15 % koron.

Eikö olisi reilua niin itseämme, lapsiamme kuin lapsenlapsiammekin kohtaan päivittää hyvinvointiyhteiskuntamme nykyaikaan? Mitä jos Suomi olisikin maailman ensimmäinen maa, jossa opiskelijat saisivat opintotuen sijaan opintopalkkaa, eli korvauksen tekemästään työstä, aivan kuten työelämässäkin? Eikö olisikin paljon mukavampaa jos yksikään opiskelija ei joutuisi nostamaan opintotukea, vaan kaikilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus ansaita palkkio suorittamistaan opintopisteistä? Eli kun opiskelija suorittaa vaaditun määrän opintopisteitä, katsottaisiin, että hän on palkkansa ansainnut. Näin kenenkään ei tarvitsisi enää alkuvuodesta arvailla, paljonko tulee mahdollisesti marras-joulukuussa saamaan veronalaisia tuloja tai joutua kieltäytymään työvuoroista ja niiden tuomista erilaisista verkostoitumis-mahdollisuuksista.

Ajat muuttuvat. Nokiakin oli hieno menestystarina ja ylpeydenaiheemme, kunnes lavalle astui Steve Jobs ja iPhone. Ehkä lainlaatijan ja kansaneläkelaitoksenkin kannattaisi nyt kuunnella suomen suosituimman artistin neuvoa: mieluummin muuttunut ku juuttunut!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Mielenkiintoinen kirjoitus kuvitteellisilla esimerkeillä, jonkalaisia taitaa tämänkin päivän tosielämästä löytyä. Myös silloin kun itse joskus viime vuosisadalla opiskelin, kuvaamiasi ihmistyyppejä yliopistolla oli.

Kuinka paljon muuten kesäkuukausina voi saada opintotukea, ja paljonko opintotuki on tätä nykyä vuodessa enimmillään?

Olli Nurmi

Kesäkuukasina suoritetuista opinnoista voi saada saman opintotuen (samoilla ehdoilla (5op/kk) kuin normaalistikin lukuvuoden aikana. Opintorahan ja asumislisän lisäksi myönnetään lainatakaus myös kesäkuukausille, mikäli silloin opiskelee. En nyt tarkkaan muista sitä opintotuen maksimimäärää, mutta verottomana se on kai jonkin verran yli 500 ja nettona se 470€/kk + laina 400€.

Käyttäjän MathiasBrunnsberg kuva
Mathias Brunnsberg

Kiitos kommenteistanne.

Asiaa voi pohtia myös rahoittajan, eli valtion/yhteiskunnan kannalta. Eikö järjestelmän tarkoitus ole, että opiskelijaan panostettu raha muuntuu mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suuriksi verotuloiksi, jotta saadaan mahdollisimman hyvä tuotto sijoitetulle pääomalle? Tätä tavoitetta nykymalli ei kovinkaan tehokkaasti palvele.

Opintotuki ei nykyisellään mahdollista täysipäiväistä opiskelua ainakaan suurimmissa kaupungeissa asuville. Tämä johtaa siihen, että töitä on tehtävä opiskelujen ohessa tai vaihtoehtoisesti on otettava opintolainaa. Kumpi malli on parempi valtion tavoitetta ajatellen? Toinen tapa tuottaa lisää verotuloja, toinen synnyttää velkaa.

Mutta työn tekeminen tai tekemättä jättäminen ei itsessään ole se oleellisin kysymys. Oleellisinta rahoittajan kannalta lienee se, että opintopisteitä ropisee opiskelijan tilille, mieluummin enemmän kuin vähemmän. Kun näin tapahtuu, saadaan sijoitukselle nopeammin ja todennäköisesti myös suurempaa tuottoa. Tämä tavoite huomioiden, ei pitäisi olla valtion intressin mukaista toteuttaa järjestelmää, joka rankaisee opiskelijaa, joka toimii lopputavoitteen edistämiseksi. Kävipä tämä sitten töissä, juhlimassa, tai missä hyvänsä opiskelujensa ohessa.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Mitä jos opintotukea vaan maksettaisiin jos ehdot, lähinnä opintopisteiden kertyminen, täyttyvät. Hällä väli mitä kukin tienaa omillaan sen lisäksi.

Sari Haapala

Juuri näin sen pitäisi mennä, yhteiskunnan näkökulmasta tuottavimpia opiskelijoita, jotka hoitavat sekä opintovelvoitteensa että työnsä kautta tuottavat sekä yksityiselle että julkiselle sektorille, rangaistaan heidän tehokkuudestaan. Täysin absurdi tilanne, joka ei tunnu kiinnostavan ketään. Tulorajojen poistaminen olisi todella helppo tehdä ja kannustaisi opiskelijoita työntekoon ja - hakuun.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Suomessa tuon idean toteutus vaatisi laajalle levinneistä, vinoutuneista ns. tasapäistämiskäistyksistä luopumista.
Huuskon tavoin viime vuosituhannen kauppisopiskelijana työnteko [sitä ei ollut vaikeata löytää] opiskeluaikana oli perin tavallista aina, kun vapaata oli. Ero tähän päivään oli se, että opintorahaa ei [vielä] ollut olemassakaan - vain lainaa.
Eipä voinut valtio myöskään kiristää opiskelijaa näillä keinoilla... :-)

Jari-Matti Mäkelä

Onko se rankaisua, että valmistuu esim. 4 vuodessa ja pääsee aikaisemmin työelämään? Kannattaa valita oma ala niin, että on valmistumisen jälkeen töitä ja vielä ihan siedettävä palkka. Omalla alalla (tietotekniikka) on ennemmin päinvastaisia esimerkkejä siitä, että töissäkäynti päinvastoin haittaa opintojen valmistumista, vaikka edistääkin työllistymistä jatkossa.

Käyttäjän hasa kuva
Matti Hautero

Pari juttua. Kuten jo aiemmin mainittiin, Suomessa on käytössä opintoTUKI, ei opintopalkka. Opintotuki suhtautuu työhön siinä missä muukin sosiaalietuus, perus- tai ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha. Käytännössä opintopalkkajärjestelmä tukisi niitä opiskelijoita, jotka menestyvät muutenkin elämässään. Se ei tukisi niitä, jotka haastavan elämäntilanteen tai sairauden (jossa ei olisi oikeutettu sairaspäivärahaan, esim. lievä masennus) vuoksi eivät kykenisi täysipäiväiseen opiskeluun. Lisäksi seuranta olisi käytännössä isoa byrokratiakoneistoa vaativaa. Tehtäisiinkö seuranta kuukausittain? Mitä jos opintosuorituksen kirjautumisessa kestää oletettua pidempään? Maksettaisiinko opintopalkka kerran vuodessa? Miten tällöin rahoitettaisiin toimeentulo lukukausien aikana?

Näiden avoimien kysymyksien lisäksi opintopisteet eivät ole yhdenvertaiset. Vuoden 2005 opintouudistuksessa yliopistot muuttivat mielivaltaisilla kertoimilla työmäärään käytettävät tunnit opintopisteiksi. Mm. filosofian maisterin (160 opintoviikkoa) ja diplomi-insinöörin (180 ov) tutkinnot muutettiin vastaamaan samaa opintopistemäärää 300 op. Näiden aukkojen takia opintopalkkajärjestelmä kaatuisi omaan mahdottomuuteensa eikä ajaisi sille asetettua tavoitetta: Mahdollistaa kaikille tasapuolinen, mutta vastikkeellinen toimeentulo.

Toiseksi käytetyt esimerkit eivät kerro koko totuutta. Jos Petteri ei vuoden aikana suorita 60 opintopistettä nostaessaan 12 tukikuukautta (5op*12kk), häneltä katkeaa opintotuki. Petteri ei siis ole oikeutettu opintotukeen seuraavana lukuvuotena ennen kuin on kirinyt tarvittavat opintopisteet kiinni. Taisi unohtua tämä "pikku" detalji?

Sitten otetaan case-Kalle. Kalle siis opiskelee 85 opintopistettä lukuvuoden aikana. Työmääräksi Kallelle näistä pisteistä kertyy siis 2295 tuntia (27h*85op). Jos lukuvuodessa on noin 32 työviikkoa (16+16 pois lukien loma-ajat), tulee Kallen keskimääräiseksi viikko-opiskeluajaksi noin 72 tuntia. Se on viidelle opiskelupäivälle jaettuna 14 ja puoli tuntia päivässä. Aika reipas opiskelutahti sanoisin. Joko Kallen suorittamat opintopisteet eivät vastaa työmäärältään ohjearvoa tai sitten hän on melkoinen Supermies.

Juusolla on taas käynyt melkoisen hyvä flaxi, että on saanut niin hyvä palkkaisen duunin, että tienaa yli 4000 €/kk (takaisinmaksun tuloraja 9kk ajalla 11850 +220 = 12070€). Kannattaako noilla liksoilla enää edes opiskella?

Se, että maksaa 15% korkoa liian kovasta tienaamisesta on puhtaasti omaa huolimattomuutta tai naiviutta. Kaikille toivottavasti on sentään se tiedossa, että viime vuoden ylimääräiset opintotukikuukaudet voi maksaa korottomana toukokuuhun mennessä. Käytännössä tämä on siis hyvin tienaaville opiskelijoille korotonta lainaa, jota tiedän myös hyväksikäytettävän.

Toivoisin, että tulorajoista puhuttaessa myös nämä faktat huomioitaisiin.

Salla Ponkala

Nyt laskit kyllä Juuson tulot väärin... Jotta mainitsemasi 12070€:n raja menisi rikki, hän tienaisi n. 1000€/kk vuoden aikana.

Suurin ongelma sitä paitsi on se, että tienaamisesta rangaistaan myös niinä kuukausina kun opintotukea ei edes makseta. Case minä: Suurin osa vuoden tuloista tuli tienattua kesäkuukausina kun työskentelin reilun 11€/h palkalla täyttä päivää + ahkerasta työnteosta maksetut bonukset. Kahden hengen taloudessa se riittää juuri kattamaan Hervannan opiskelijakaksion vuokran ja ruokaa pöytään, plus muut kiinteät menot kuten matkakulut (joukkoliikenteellä). Sinä aikana myös investoin sellaisiin kodin puutteisiin, joita ei pelkällä opintotuella pystynyt maksamaan. Jatkoin töissä 15-20h/viikossa opintojen ohella, jolloin vuodelta tuloraja menisi reippaasti rikki koko vuodelta. Tili ei kuitenkaan enää pursua kesällä saamaani palkkaa, joka on puhtaasti käytetty elämiseen ajalla, jolloin opintotukea ei kilahtanut tilille euroakaan. On siis kohtuutonta, että minua rangaistaisiin kanden hengen elättämisestä aikana, jolloin en edes ole saanut kelan tukea. Naurettava tilanne.

Ja ihan lisätiedoksi tuohon mitä mainitsit opiskelijan työtunneista, näiden 15-20 viikkotyötunnin ohella teen hieman alle 90op/vuodessa ja teen kahta tutkintoa rinnakkain pysyen edelleen tavoiteajassa. Opiskelijan työmäärä on siis todellakin suuri myös silloin kun tekee 60op vuodessa, mikä takaisi 3v kandi + 2v maisteri -valmistumisen. Enkö mielestäsi ole oikeutettu opintotukeen ykdeksältä kuukaudelta vuodessa? Olen samaa mieltä kanssasi, että jos tulot olisivat 4000€/kk ei opintotukea tietenkään tarvitsisi maksaa, mutta se kun ei ole kenenkään opiskelijan realiteetti.

Huomaathan myös, että luvut, joista puhun ovat nettona. Vähennä siis kaikesta vielä verot, niin päästään todellisiin käytettävissä oleviin summiin.

Käyttäjän MathiasBrunnsberg kuva
Mathias Brunnsberg

Hyvä huomio Salla! Tilanteesi kuvaa osuvasti nykyjärjestelmän puutteita.

Käyttäjän hasa kuva
Matti Hautero

Esitetyssä esimerkissä Juuso tekee töitä kesällä, eli noin kolmen kuukauden ajan. Muu aika menee opiskelijajärjestöissä ja opiskelussa. Minun matikallani 12 070€/3 on silloin >4000€/kk.

Mitä tulee opintotuen nykytilaan, on se itsessään riittämätön kattamaan tarvittavia menoja suurelle osalle. Siihen on näillä näkymin tulossa muutos.

En tunne riittävän hyvin tilannettasi, että lähtisin tuomitsemaan oikeuttasi opintotukeen. Ilmeisesti sinulla on lapsi vai miksi olet ollut elatusvelvollinen toisesta ihmisestä? Vai tarkoitatko että kaksi työtöntä opiskelijaa ei ole saanut kesän ajalta toimeentuloa? Tällöin onneksi toimeentulotuki turvaa viimesijaisena tukena inhimillisen elämän.

Itsessään tulorajojen nostaminen on kallis prosessi. Se vähentää kakusta jaettavaa määrää ja tukee niitä, joilla menee ensisijaisesti hyvin ja ovat kiinni yhteiskunnassa ja sen kehittämisessä. Valitettavasti tällöin tuki ei kohdistuisi sitä eniten tarvitseville. Tämä ajatusmalli vaatii toki hieman enemmän solidaarisuutta ja katseen kääntämistä pois omasta navasta.

Käyttäjän ToukoKivi1 kuva
Touko Kivi

Eikös se mene niin että on "opintotuki" joka jakautuu alaluokkiin "opintoraha" (suoraan rahana maksettava tuki) ja "opintolaina"?

Itse jätin viikonlopputyöt paikallisessa lähikaupassa tai pitseriassa tältä lukukaudelta väliin. Tein laskelmat siitä miten julkiselta sektorilta saamani tuet muuttuisivat ja totesin että ei kannata.

Käyttäjän MathiasBrunnsberg kuva
Mathias Brunnsberg

Hyvä huomio Touko, juuri tuolla tavalla se menee! Opiskelija voi siis saada reilut 300 euroa opintorahaa ja sen lisäksi asumislisää korkeintaan noin 200 euroa. Yhteensä siis verojen jälkeen rahaa jää alle 500 euroa. Mikäli tämä summa ei riitä kattamaan vuokra- ja muita kuukausittaisia menoja, on opiskelijan joko käytävä töissä tai nostettava opintolainaa. Lainaa voi nostaa korkeintaan 400 euroa/kuukausi.

Moni opiskelija päätyy varmasti laskelmissaan täysin samaan lopputulemaan kanssasi!

Reijo Jokela

Mitenkähän nuo opiskelijat sitten kun valmistuvat ja ovat työttöminä. Tuet leikkaantuvat jo paljon pienemmillä ansioilla. Samoilla laskelmilla heidän kannattaa vielä vähemmän mennä töihin?

Reijo Jokela

Jos opiskelet 9 kk vuodessa saat tienata yli 11.000 euroa vuodessa ilman vaikutusta tukiin. Miten siis päädyit noissa laskelmissasi siihen, että ei kannata.

Jari-Matti Mäkelä

Opintotukia saa vielä 22 330 euron vuosituloillakin yhdeltä kuukaudelta. Minulle ei aukea se, miksi tulorajoja pitäisi nostaa, koska Suomessa on aikuisia päätoimisesti työssäkäyviä ihmisiä, jotka asuvat vuokralla yksityisellä (opiskelijoilla on edullisempia opiskelija-asuntoja), tienaavat bruttona alle 22 330 eur/vuosi ja tulevat silti toimeen. Esim. Turussa opiskelija-asunto on luokkaa 280 eur/kk ja sisältää sähkön, veden ja 100/100M netin. Yksityisellä noista mukavuuksista maksaa helposti 80-100 eur/kk lisää.

Opiskelija saa edellisen päälle mm. ateriatuen. Vielä 22 330 euron tuloilla saa vuodessa 538,36 euroa opintotukea ja joka päivä opiskelijaruokalassa syömällä 708,10 euroa ateriatukea. Tosi pihi käy kahdesti päivässä ruokailemassa ja nettoa jopa lähes tuplasti tuon. Fiksu myös nostaa koko vuodelta opintotukea, sijoittaa rahastoihin ja nettoaa tulot rahastosijoittamisesta.

Mikko Nykänen

Tietenkin laskemista on sopivasti unohtunut ateriatuki jolla opiskelijat nauttivat ravintolaruokaa puoli-ilmaiseksi, opiskelija-asunnot joita on esim. Helsingin ydinkeskustassa tarjolla alueilta joilla pienituloinen palkansaaja ei pysty asumaan, terveydenhuollon palvelut jotka ovat esim. YTHS:n kautta suorastaan luksusluokkaa terveyskeskuksiin nähden. Alennukset monista julkisista varoista subventoiduista palveluista kuten julkisesta liikenteestä, liikuntapalveluista jne.

Ja tietenkin ilmainen koulutus 15-20 tonnia vuodessa.

Ehkä olisi kohtuullista miettiä pitäisikö kaikkien luettelemieni etujen lisäksi maksaa ollenkaan opintotukea? Eli opiskelijat saisivat lainaa 1000-1300 euroa kuussa ja maksaisivat sillä elämisensä. Laina maksettaisiin takaisin opiskelujen jälkeen.

Ei 12000 lainaa per vuosi kovalta kuulosta kun miettii näitä luksusetuja jotka tulevat opiskelijoille kuin Manulle illallinen. Toinen vaihtoehto on toki ottaa käyttöön lukukausimaksut. Vaikutus on sama, mitä ahkerammin työskentelet, sen halvemmalla pääset.

Käyttäjän MathiasBrunnsberg kuva
Mathias Brunnsberg

Kiitos hyvin perustellusta ja asiallisesta kommentistasi Mikko! Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että luettelemasi edut ovat suomessa opiskelevilla oiken hyvällä tasolla. Varsinkin verovaroin tuettu, opiskelijalle ilmainen koulutus, on jo itsessään opiskelijan kannalta erittäin suuri etu moneen muuhun maahan verrattuna. ”Ilmainen” koulutus on mielestäni siinä mielessä todella hyvä asia, että jokaisella on taloudellisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus kouluttautua korkeakoulutasolle asti.

Jäin kuitenkin pohtimaan, olisiko esim. täysipäiväisesti opiskelevalla nuorella nykyisellään mahdollisuutta maksaa kaikista palveluista täyttä hintaa, jos opintotuki ei usein riitä edes vuokranmaksuun ja samaan aikaan työntekoa hankaloitetaan kannustinloukuilla?

Ehdottamasi lainapainotteinen opiskelu on maailmalla laajalti käytössä oleva malli ja varmasti yksi tapa rahoittaa opiskelut. Toisaalta opintorahaa (ja koko korkeakoulutusta) voisi lähestyä rahoittajan, eli valtion/yhteiskunnan intressit edellä ja nähdä sen investointina. Eikö tarkoitus silloin ole, että opiskelijaan panostettu raha muuntuu mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suuriksi verotuloiksi, jotta investoinnille saadaan mahdollisimman hyvä tuotto? Yksittäisen opiskelijan maksamien henkilökohtaisten verojen lisäksi korkeakoulutuksen pitäisi synnyttää myös uusia innovaatioita, yrityksiä ja luoda uusia työpaikkoja, jotka edelleen kasvattavat investoinnista saatavaa tuottoa, eli verotuloja.

Tarinani tarkoitus olikin havainnollistaa, että nykymalli ei kuvaamaani valtion tavoitetta kovinkaan tehokkaasti palvele, jos ahkeruudesta ei palkita vaan pikemminkin rangaistaan.

Jari-Matti Mäkelä

Miten niin usein opintotuki ei riitä edes vuokranmaksuun? Kai tämä on aika vahvasti alueellista. Esimerkiksi Turussa on vapailla markkinoilla pelkästään Oikotie-sivun mukaan 110 vuokra-asuntoa saatavilla nyt heti, joiden vuokra on alle opintoraha+asumislisä. Opiskelija-asunnot ovat edullisempia ja sisältävät veden, sähkön, lämmityksen ja 100/100M netin. Opiskelija-asuntoja on pelkästään ylioppilaskylässä alle tuon tukirajan 1825 kappaletta.

Jarno Risikko

Mielestäni nykyisessä järjestelmässä ei ole juurikaan järkeä. on totta, että opiskelijoille on kattavia etuja verrattuna normaaliin työssä käyvään ihmiseen. Kuitenkin 500e tuella maksetaan vuokra ja se on siinä. Lainan voi halutessaan nostaa. Mutta eikö nykymallin sijaan olisi järkevää, että opintopiste rajaa per tukikuukausi nostettaisiin hieman ja samalla tuloraja poistettaisiin. Enemmän tuloja =enemmän veroja valtiolle. Nykyisessä mallissa moni jättää työt kokonaan tekemättä ja elävät yhteiskunnan rahoilla tai rajoittavat työnteon niim etteivät tienaa tukirajojen yli, nostavat tuet ja maksavat veroa vähemmän. Miten malli jossa opiskelija Tienaisi 20k/v maksaisi 18-25% veroa ja nostaisi täydet tuet, on huonompi kun nykyinen malli jossa opiskelija tienaa 11500e/v ja maksaa 8.5%veroa (muistaakseni 11500 tulorajan mukaan ko. prosentti) ja nostaa täydet tuet. Kummassakin mallissa olettaen opintopisteiden yhtäsuuri suoritus vaatimus.

Käyttäjän MathiasBrunnsberg kuva
Mathias Brunnsberg

Hyvä pointti Jarno, nykyinen malli ei ole kannustava. Juuri jotain tuollaista tarvittaisiin!

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tuosta voi johtaa kysymyksen, mikä malli kannusti opiskelijoita muinoin? Ehkä tulevaisuuden usko siihen, että oli saanut - toisin kuin vanhempansa - valita alan, jolla "tästäpä tie menevi, ura uusi urkenevi"? :-)
Nyt opiskelu ei aina takaa taloudellisesti lupaavaa tai varmaa tulevaisuutta, ei edes sitä vastaavaa työtä...

Käyttäjän JouniVarpelaide kuva
Jouni Varpelaide

Hyvä kirjoitus ja mainiota keskustelua myös. Humen giljotiinin mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä miten niiden tulisi olla. Tarkoitan keskustelua esimerkkien todenperäisyydestä tai siitä, onko mahdollista. Minusta ovat relevantteja ja käytettävissä varsinaiseen pointiin: millainen järjestelmän tulisi olla?
Yhteiskunnan kehitys vie kohti kansalaispalkkaa ja siinä asetelmassa opiskelijapalkka on varsin istuva ajatus.

Käyttäjän MathiasBrunnsberg kuva
Mathias Brunnsberg

Olet ymmärtänyt kirjoitukseni aivan oikein Jouni! Nykyisessä järjestelmässä on puutteita ja kannustinloukkuja, joten kehitykselle on ehdottomasti tarvetta.

Toimituksen poiminnat